Hello you, October I mean

Hetken maailma on tässä. Kokonaan.

Myönnän että vaikka onkin ihan törkeän kylmä välillä, niin syksy on kaunis vuodenaika. Tänään kävellessäni kotiin koulusta, näin kauniiden puitten lehtien kutsuvan minua ja näitä paria papanaa (joiden hiuksille olen niiin kateellinen.. nimim. luonnonkiharat hiuset). Päädyimme räpsimään muutamat kuvat ja samalla imemään syksyn harvinaisia D-vitamiinisäteitä itseemme. Päälläni oli monta rakastamaani asiaa, muun muassa vagabondit, uusi jättineuleeni, nahkalaukkuni, ja syntymäpäivälahjaksi saatu, täydellinen, kaulakoru poikaystävältä.

Sen oikeasti huomaa miten aurinko saa hymyn nousemaan potenssiin 50, ehkä tosin myös tieto siitä että syysloma alkaa, saattoi vaikuttaa hitusen. Pääsee vähän rentoutumaan ja nauttimaan parhaista kahvi-weheartit-aamuista. Ihanaa syyslomaa kaikille ketkä sitä pääsevät viettämään! :-)

Nights like this

Your love is like a soldier, loyal till you die

And I’ve been looking at the stars for a long, long time

I’ve been putting out fires all my life

Everybody wants a flame, but they don’t want to get burnt

And today is our turn

Days like these lead to
Nights like this leads to
Love like ours
You light the spark in my bonfire heart
People like us, we don’t need that much
Just someone that starts, starts the spark in our bonfire hearts

En epäröisi hetkeäkään jos joku heiluttelisi lippuja kyseiseen paikkaan nenäni edessä. Vielä yhden postauksen taidan saada kokoon (fiksuista) matkakuvista. Tuntuu pahalta katsoa edes noita, kaipaan niin takaisin. Itse Hanian keskustaan en viitsinyt järkkäriä alkaa rahaamaan, joten sieltä jäi sitten kuvat saamatta. Tosin kuumuuskin oli sitä luokkaa, että olisin varmaankin tyrkännyt kameran seuraavalle vastaantulijalle. Eiköhän tallessa olevat kuvat kuitenkin tee ihan kunniaa paikalle. Kiitokset siis kuuluu perheelle täydellisestä lomamatkasta!
Pienen postaustaukoni aikana on ehtinyt tapahtua paljon. Muun muassa täysi-ikäisyys on saavutettu hieman päälle kuukausi sitten, vihdoin. Ja myös on käyty pari kertaa juhlimassa. Muutama kuva synttäripullakahveilta saattaa tupsahtaa myöhemmin, jos ikinä saan aikaseksi siirtää niitä koneelle. Kuulitte kyllä oikein, suuri laiskuusmotivaationpuuteväsymys painaa täällä päin. Kuulostaako tutulta? Nyt kuitenkin minua kutsuu näin salin jälkeen Suits ♡ haha jea, kuulitte jälleen oikein, tämä tyttö on ihan koukussa! Okei ehkä kyseinen sarja ja ystävältä saatu täydellinen kirja tuhoavat tarvitsemani motivaation. Nooh yksi peruna kerrallaan!

GREECE, CHANIA

Hieman yli kuukausi sitten astelin tyytyväisenä pitkin hotelliamme miettien, että tänne minä vielä palaan. Täydellinen viikko täydellisine ruokineen. Joka päivä altailla kelluen virvoike kädessä (rusketus...). Upea illallinen fetaa unohtamatta. Kenties hienoin hotelli, jossa olen ulkomailla yöpynyt. Viiniä siemaillen ja kauppoja kierrellen sain unohtumattoman viikon. Kuitenkin jossain kaukana päässäni alitajuntani hoki "ylioppilaskirjoitukset, ylioppilaskirjoitukset, ylioppilaskirjoitukset, sinä ääliö!" Kuuntelin kuitenkin sydäntäni ja jätin aika hyvin lukematta kyseisellä viikolla, jonka tosin huomaa postaamattomuudestani. Nyt kaikki on kuitenkin takanapäin, koeviikko mukaanlukien. Olo on tyhjä, mutta helpottunut, 2/6...
Kuvia minulla on tämän hiljaisen kuukauden ajalta hitusen verran, joten niitä tulette varmasti näkemään, ottaen huomioon että kamerani muistikortti täyttyi kokonaan Kreikan matkamme aikana. Ei tule olemaan mikään helppo päätös valita kuvat tänne postattavaksi. Ensimmäiseen erään päätin laittaa kuitenkin hieman kuvaa meidän hotellistamme! Noloimmat kuvat jääköön minun haltuuni, tuskin kukaan haluaa edes nähdä isäni hattua... :-D Joka tapauksessa viikko meni ihan hurjan nopeasti, rentoillen niin kuin tarkoitus olikin. Ja tänään kun vihdoin kaivoin nämä kuvat kunnolla esiin muokattavaksi (kunnes tajusin, ettei näitä kuvia edes tarvitse muokata, ah), tuli oikeasti ikävä tuota kaikkea.

I will be brave

Ja jälleen kasvokuvia! Toivottavasti ne eivät kuitenkaan kyllästytä teitä ihan täydellisesti.. Minulla on nyt ollut ihan mielettömän kiire koulun alku, enkä oikeasti ole edes ehtinyt kunnolla vielä lukea ylppäreihin..(!?) Okei jos vietän 2 ja puoli tuntia lakatessani kynsiä niin kuin tässä eräänä päivänä, niin tiedän että se on myös ajankäytöstäni kiinni. Mutta kyseessä on sentään matematiikka, minun ei-niin-lempiaine kautta aikojen. Siksi se ei myöskään ole ei-niin-lempipuuhaani. Mutta pitää vain yrittää parhaansa, sillä sen parempaan ei kukaan pysty!
Ehkä nyt saisin kuitenkin hieman rentouduttua, sillä stressitasoni hipoo jo varmasti maximeja.
Mutta kuvista sen verran, että niissä pyörähtelee jälleen Peeter (huii Neter..), ja itsekin tungin yhteen kuvaan, tuolla pelottavassa paholaissienen valtaamassa rakennuksessa (huii), jossa luulin jätesäkkiä murhaajaksi varmaan sen 50 kertaa (jälleen, huii..).

Through the storm and all the dust, take down these walls with a cannonball

En millään keksi kirjoitettavaa... Ehkä se johtuu tuosta kesähelteestä? Tai siitä että kouluun on enää viikko!? ja jälleen vaikka kuinka kirjoittamisesta pidänkin, abivuonna sitä tulee varmasti tehtyä aivan liikaa. Okei ketä minä huijaan, yritän vain saada aikaa kulumaan, ettei tarvitsisi avata matikan kirjaa. Eilenkin keksin pänttäämisen sijasta mennä valokuvaamaan ja pomppimaan keskelle koskea! hiphei  Mitähän sitä tänään keksisi. Käytän selvästi itseä vahingoittavaa strategiaa (hei vain teille psykan kirjoituksiin opiskeleville!)

Viimeinen kokonainen kesäloma viikko on siis hurahtanut käyntiin (lukuunottamatta viikkoa Kreetalla, Haniassa♡). Sen tulen viettämään mökkeillessä syömällä itseni grilliruualla aivan pyöreäksi, saunomalla niin että nahka vain käryää, ja tanssiessa kesäsateessa (mutta vain koska aurinkoa ei ole luvattu..). Can't wait!

'Cause you're my light through the haze

Arvokasta laatuaikaa pikkusiskon kanssa (Miten joku voikaan olla noin kaunis ilman meikkiä?). Ei oikeasti kannata vähätellä sisarusten tärkeyttä. Isoveljen lämmin hali keskellä hesburgeria tai pikkusiskon käkättävä noitanauru saatavat oikeasti olla paljon merkityksellisimpiä kuin kuvittelisi. Todistaakseni tämän annan äidillenikin 50-vuotis lahjaksi jotain mikä auttaa muistuttamaan tästä. Enkä malta odottaa että päästään Kreikkaan pelaamaan oudoista oudompia korttipelejä ja tönäisemään toisemme altaaseen varoittamatta, jeei!
        Ja asiasta kukkaruukkuun ajoin eilen ihan ekaa kertaa elämässäni autoa (ellei lasketa 5-vuotiaana ratin kääntämistä ukin sylissä)!! En omaa edes mopokorttia joten nuo härvelit eivät kauhean tuttuja ole. Mutta oli sikasiistiä enkä edes - vielä - törmännyt mihinkään!
        Nyt (pääsen...) kuitenkin siivoamaan jälleeen näin sadepäivän kunniaksi, kuulumisiin :-)